Mä heräsin sunnuntaiaamuna ensimmäisen kerran varttia vaille seitsemän. Oksetti ja pyörrytti. Krapula. Ei oo reilua kolmen alkoholiannoksen jälkeen saada tämmöstä krapulaa. Painoin silmät tiukasti kiinni ja päätin nukahtaa uudestaan. Ja nukahdin sellaseen terävään, epämukavaan uneen.
Yhdentoista aikaan nousin ylös. Aamu oli kalpea ja luotaantyöntävä, ei ollenkaan sellanen kuin sunnuntaiaamun pitäis olla. Kutsuva, pekonin ja tuoreen leivän tuoksuinen, puhtaita vaatteita ja pintoja ja kaikkea.
Joo ei. Meidän sunnuntaiaamu oli sotkuinen, pahoinvoiva ja torjuva.
Yritin siivota vähän, mutta Hoo kiersi kätensä mun ympärille ja huokas ettei ollut vielä ihan yhtä valmis ryhtymään näin reippaaksi. Käperryttiin siis molemmat sohvalle katsomaan jotain satunnaisia sitcomeja.
Iltapäivästä vähän niinkuin yritettiin nousta, mutta päästiin tasan makuuhuoneeseen, kun nukahdettiin takasin sänkyyn. Tällä kertaa uni houkutteli ja upotti. Hoon käsivarret mun ympärillä, sylikkäin nukuttiin tunteja - kello oli puoli seitsemän kun herättiin.
"Me ollaan ihan valmiita eläkeläisiksi", Hoo virnisti unisesti. Noustiin ylös syömään suklaajätskiä.
No comments:
Post a Comment