Ei olisi sittenkään pitänyt ostaa häälehtiä. Taisin jossain aikasemmin mainita, että kesällä pitäisi järjestää yhdet pienimuotoiset häät, joiden järjestelyt ovat tähän asti sujuneet suurinpiirtein suunnitelmien mukaan - eli mahdollisimman vähällä stressillä.
Tähän asti kaksi stressiä aiheuttavinta yksityiskohtaa ovat olleet häämekko (teetän itse ompelija-ystävälläni) sekä illan menun valinta. Uskoisin molempien olevan hallussa.
Niin. Minusta ei ole bridezillaksi, joka selailee tuntikausia erilaisia häälehtiä, ja jolla on ollut lapsuudesta asti hääkansio, johon on keräilty erilaisia ihania hääasioita. Minusta ei todellakaan ole pistämään käsittämättömiä määriä aikaa yhden illan suunnitteluun, väkertämään sormet innostuksen hiestä hääkarkkeja, räjähtelemään kaasoilleni, tuhlaamaan omaani ja muiden aikaa sen pohtimiseen mikä väriteema nyt sopii parhaiten silmieni ja onko hääkutsujen fontti nyt juuri se, jonka 12-vuotiaana päätin.
Sen verran olen tähän häähössötykseen heittäytynyt, että ajattelin käydä manikyyrissä ja olen haaveillut vähän hiuspidennyksistä. Ammattikuvaajakin hankittiin. Ja tosiaan, hankin mekon mittatilaustyönä.
Menin nyt sitten kuitenkin ostamaan kaksi häälehtä, joita silmäillessä pieni paniikki alkoi iskeä. Onko kaikki nyt tosiaan täydellistä? Tuleeko päivästä nyt sitten JUURI sellainen kuin olen aina halunnut? Onko värit kohdillaan?! LÖYDÄNKÖ OIKEAA SILKKIPAPERIA HÄÄKARKEILLE?!
Oli pakko pysähtyä hengittämään. Meidän häistämme ei tule sellaisia kuin lehdissä. Meidän häiden pääteema on stressittömyys. Mukavuus. Pöydille laitetaan hauskaa näperrettävää leegoista ja suklaata haluaisin myös. En todellakaan aio stressata, valitsemani häämekkomalli on juuri hyvä, turha enää panikoida 'entä jos joku muu olisikin parempi'. Meidän hääpaikkakin on aivan sopiva. Kaikki tulee menemään just hyvin, vaikken olekaan perustanut erikseen hääblogia.
No comments:
Post a Comment