17-vuotiaana

Lueskelin hauskan kirjoituksen, jossa eräs kuuluisahko (noin Suomen mittakaavalla) muotibloggari muisteli millaista elämä oli 17-vuotiaana. Idea oli kiva ja teki mieli kopioida. Koitin kovasti etsiä koneeltani itsestäni kuvaa 17-vuotiaana, mutten löytänyt. Toisaalta, olisihan se muutenkin ollut anonymiteetin rikkomista.

Asumispaikka: Asuin Helsingissä, Munkkiniemessä. Vuotta, paria aikasemmin olin vannonut kovaan ääneen, kuinka muutan täältä tuppukylästä pois sitten aikuisena. 15-vuotiaana viisi kilometriä keskustasta oli aivan liian pitkä matka. Ruoholahti olisi ollut vielä siedettävän etäisyyden päässä, mieluiten olisin asunut Punavuoressa Iso-Roballa.

Veikkaan, että jokainen nuori käy läpi saman 'inhoan tätä pikkuruista paikkaa, muutan isona isompaan' -vaiheen, vaikka asuisi missä.

Koulu: Kävin lukion toista luokkaa Alppilan lukiossa. Käytiin koulukuoron kanssa Tsekeissä kuoromatkalla, valmisteltiin hauskoja proggiksia ja taisin laulaa paljon Chydeniusta. Istuttiin silloin parhaan ystävän, Terhin, kanssa pelkillä samoilla kursseilla, feilattiin kokeilta, hölmöiltiin ympäriinsä ja käytiin ruokiksella ostamassa valkosipulipatonkia ja jugurttia viereisestä Siwasta. Kaiken kaikkiaan koulu oli (muistaakseni) aika kivaa, kun oli hyvää seuraa.

Kaverit: Terhin kanssa tosiaan vietettiin kaikki kouluaika. Koulun ulkopuolella vietettiin aikaa ympäriinsä tietyn kaveriporukan kanssa. Yksi vakiohengailupaikoista oli Forumin Hese, jossa saatettiin istua tuntikausia juttelemassa. Muistan itseasiassa joskus kirjoittaneeni siellä ruotsin aineen nenäliinaan. Opettaja ei ottanut ainetta vastaan.

Oikeastaan näihin hetkiin liittyy tosi paljon tosi tärkeitä muistoja. Pimeitä, märkiä iltoja, Hesen ketsuppia, Kauppatori ja Aleksi. Meillä oli tapana kaveriporukan kanssa keksiä mitä ihmeellisempiä paikkoja, joissa tavata. Eduskuntatalon portailla, Forumin lasikulman neljännessä kerroksessa (ei edes tiedetty mikä Mehiläinen on, hengattiin vaan siellä käytävässä, kun siellä oli rauhallista), Töölönlahdella, Skattan puistossa, keskellä kevättä Hietsun rannalla (joskus yöllä tietenkin).. Elämä oli jotenkin todella vahvasti hetkessä elämistä ja tunteiden kuuntelua.

Sivilisääty: Puoliseurustelin vähän hankalassa parisuhteessa yhden pojan kanssa, joka oli todella mustasukkainen mun kavereista ja menemisistä, vaikka kaveriporukka oli ihan samaa, jossa se itse liikkui. Vaikka mulla oli periaatteessa hauskaa, sitä kaikkea varjosti jonkun sortin melankolisuus, mikä sai mut kirjoittamaan aivan massiivisen määrän erilaisia tekstejä.

Työ: Menin 17-vuotiaana töihin erään internetoperaattorin tekniseen asiakaspalveluun. Vaikka työ oli kusista, tavallaan monet hauskimmista muistoista on sieltä. Meillä oli aivan huippuporukka, oltiin kaikki samassa liemessä, mikä sitoi meidän aivan mahtavalla tavalla yhteen.

Musiikki: Olin vaiheessa, jossa kuuntelin pelkästään Ultra Bra:ta. Tätä vaihetta taisi jatkua aika pitkään..

Kaiken kaikkiaan elämä pyöri melko tasaista ratasta iloineen ja suruineen. Aloin 17-vuotiaana tienata omaa rahaa, mikä vapautti minut ostamaan tietokoneen, näytön, ruokiksella kaupasta ruokaa, leffoja, musiikkia jne. Viimenen vuosi ennen täysi-ikäisyyttä.

Ainoa, mikä lopulta jäi vähän harmittamaan oli se, että skippasin vanhojen tanssit. Harjoitukset meni aina työvuorojen päälle, enkä olisi mitenkään saanut sumplittua. Lisäksi mustasukkainen poikaystävä olisi ollut ihan raivoissaan. No mutta, hyvin olen pärjännyt ilmankin.